Eipä ole päässyt pitkiin aikoihin täällä blogissa käymään. Töissä menee sen verran aikaa, ettei ole oikein ehtinyt. Kaiken näköistä ja yksi oikein iso projektikin ollut alla. Maanantaina oli melkoinen morgendale-kankkunen, ei siis semmoinen oikea, vaan kuvitelma, että on ollut hurttuuven teillä. Vaikka ihan kiltisti olin vaimon kanssa koko viikonlopun eikä tapahtunut mitään erikoistakaan. En juonut itseäni edes humalaan asti, normaalin ihmisen se määrä olisi kyllä vienyt putkan pahnoille, mutta silti. Pikkujoulut edessä, katotaanpa kuka saa haukut tänä vuonna; minä se en ainaskaan ole. En aio ryvettää ihteäni ilmaisella viinalla, vaan liukenen hyvissä ajoin takavasemmalle.

Olen AlcAtWork, työssä käyvä alkoholisti.

Ammattini on luovalla sektorilla ja työyhteisöä toista kymmentä henkeä. Käytän alkoholia joka päivä, mutta käyn myös töissä joka päivä. Sairaslomia pidän hyvin harvoin. Viikonloppuna tulee juotua ankarasti, mistä seuraa kaamea maanantai. Viikolla selviän 8-10 kaljalla per ilta; nyt juuri kymmenes menossa. En ole humalassa lainkaan, eikä alkoholi vaikuta minuun kuten normaaleihin ihmisiin. Aamulla olen selvä kuin heinäseiväs.

En esiinny kuitenkaan töissä koskaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Vieroitusoireita ovat käsien tärinä, paniikkikohtaukset, kahvikuppineuroosi, yhteisten lounaiden välttely, joskus hikoilu, katseen välttely. Välttelen sukutapaamisia. He tietävät ongelmani paremmin kuin työnantajani.

Käsien tärinään käytän Propralia, betasalpaajaa. Ei se kylläkään paljon auta. Tosi pahaan tilanteeseen olen ottanut kolme nopeaa kossupaukkua, mutta ainoastaan kaksi kertaa. Muuta lääkitystä en vaivaani käytä, toistaiseksi. Yritin kymmenen vuotta sitten mielialalääkkeitä, koska epäilin vaivani johtuvan masennuksesta, mutta ne antoivatkin vain lisää voimia juoda eivätkä sopineet kirkkaiden kanssa ollenkaan; käytän niitä tosin hyvin harvoin. Lopetin siis masennuslääkkeiden käytön, koska ilmeisimmin minulla ei ollutkaan koko masennusta.

Alkoholia olen käyttänyt nuoresta asti. Kahvikuppineuroosi on sukuvika, jota älysin lääkitä alkoholilla jo varhain. Luovalla alalla se oli silloin sallittua jopa työtehtävissä.

AA:han en halua enkä aio. Mutta kertokaapa sielunveljet ja -siskot tarinaanne, jos satutte tämän juuri 15 minuuttia sitten perustetun sivuston löytämään.